Finska

Murhanhimoinen rakkaustarina, joka sijoittuu 1980 luvulle. Se on kertomus epäonnistuneesta avioliitosta, unelmista ja siitä suuresta rakkaudesta, joka osuu kohdalle vain kerran. Siinä vaiheessa aviomies alkaa tuntua taakkana... Murhanhimoinen nainen on Seija Silvennoisen pienoisromaani ihmisen tunteista ja toiveista, jotka saattavat johtaa tekoihin, joiden lopputulosta on mahdoton arvailla.

Juhannus lähestyy, eikä Pekka löydä mitään kiinnostavaa tehtävää. Parhaan ystävän Jimin kanssa on välit jäässä. Tyhjänpäiväisyyksien takia, mutta kuitenkin, kun kumpikaan ei halua tehdä aloitetta pyytääkseen anteeksi. Ostoskeskus on kesäautio. Tietokonepelitkin tympivät, mutta kun ei ole muutakaan. Pekka ikävystyy aina pahemmin, kunnes tapahtuu sellaista mitä hän ei edes unissaan olisi osannut kuvitella. Seikkailu odottaa... ja Jimkin pääsee siihen osalliseksi. Koo Reimanin Ennen Maailman sankarit on tarkoitettu nuorille, ja siinä liikutaan toden ja fantasian maailmassa. Taru ja nykyisyys sekoittuvat niin, etteivät kirjan sankarit lopulta tiedä, onko kaikki vain unta tai pelkkää kuvittelua.

Alokas Möttösen tarinoita on Keijo Winsténin muistoja vuodelta 1966, ajalta jolloin hän suoritti asevelvollisuuttaan Tikkakoskella, silloisessa Ilmavoimien viestipataljoonassa. Ne on kirjoitettu lyhyinä, novellimuotoisina kertomuksina, jotka kutovat sisäänsä nuoren miehen reaktiot armeijan kuriin, johon toisinaan oli vaikea sopeutua. Kaikkien uusien kokemusten alta huokuu tarinoissa ikävä siviiliin, joka alussa siintää saavuttamattoman kaukana, mutta aika kuluu, vaikkakin vain päivän kerrallaan.

Reiman lähtökohdat elämään eivät ole parhaat mahdolliset. Lyhytkasvuisuus, sairaudet ja ympäristön körttiläisyys asettavat sille rajoituksia. Päättäväisyydellä, sitkeydellä ja muutamien hänelle tärkeiden henkilöiden tuella hän kuitenkin voittaa useimmat esteet. Pieni perintö mahdollistaa koulutuksen, joka avaa tien parempaan, akateemiseen elämään, mutta uusia ongelmia ilmaantuu. Reiman nuoruusvuosien kokemukset liittyvät paljolti kahteen taloon, syntymäkodin ja naapurissa sijaitsevan rikkaan Isontalon välille. Niiden merkitys säilyy vielä hänen aikuistuttuaankin. Ajatuksiltaan vapaamielisenä Reiman on vaikea ymmärtää ympäristön körttiläisyyden ahdasmielisyyttä, mutta aika opettaa hyväksymään sen, että ihmiset ovat erilaisia niin ajatuksiltaan kuin teoiltaankin.

Seija Silvennoisen viimeisin runoteos, Varo ettei piru kuule, käsittelee mieleen jäävällä, humoristisella ja varman herkällä tavalla kevättä, kaipuuta, rakkautta ja pettymyksiä, siis niitä osioita, joista elämä yleensä koostuu.

Paavo Hiltusen muistikuvat nuoruuden kotikylästä Niemelästä ovat pohjana kertomukselle kolmesta suutarista. Kirjan tarina vie lukijan Muolaaseen, Karjalan kannakselle kolmen suutarin, Kustaan, Jussin ja Antin, sekä Antin vaimon Ellin karjalaisen kylän arkeen ja juhlaan. Kyläyhteisön tapojen lisäksi lukijalle valotetaan seikkaperäisesti suutarimestarin monipuolista ammattia. Tapahtumat ajoittuvat keväästä syksyyn ennen kylän evakuoimista talvisodan alta 1939.

Raimo Sillanpään teoksen pitkä niminovelli, Ihmike, on kuvaus tulevaisuudesta, joka monin tavoin poikkeaa nykyisyydestä. Ihmiskunta on valloittanut avaruuden, eivätkä yksilön fyysiset rajoittuneisuudet enää määrää hänen toiminnallisia mahdollisuuksiaan. Planeetoilla ja avaruudessa, joissa painovoimalla ei ole samaa merkitystä kuin Telluksella, kirungisin keinoin muutetaan yksilöiden fyysisiä ominaisuuksia muotoon, jotka parhaiten palvelevat yhteisöä. Tuloksena on Ihmike. Mutta kaiken yläpuolella leijuu Woima, jonka tarkoitusperiä ja tekoja voi vain arvailla. Niminovellin, Ihmike, lisäksi Raimo Sillanpään teos sisältää runoja ja kirjallisuutta sekä ruotsinsuomalaista kulttuuria yleensä käsitteleviä blogikirjoituksia ja kannanottoja.